Koiranpennun lenkitys

Koiranpennun ulkoilu – suosi näitä:

• pennun omaa tahtia kulkeminen vapaana vaihtelevassa maastossa metsässä, nurmella ja muilla pehmeillä alustoilla

• vapaa leikki samankokoisten pentujen kanssa

• uiminen

• uusiin ympäristöihin totuttelu

• omistajan kanssa leikkiminen.

Vältä näitä:

• toistuva rappusten kiipeäminen

• kovalla alustalla kulkeminen pitkiä matkoja

• äkkinäiset liikkeet liukkaalla lattialla

• auton takakontista tai muusta korkeasta paikasta alas loikkaaminen

• pyörän vieressä juoksuttaminen

• törmäilyt suurempien koirien kanssa

• voima- ja kestävyysharjoittelu

• mekaaninen hyppyyttäminen

• pitkät lenkit yhtäjaksoisesti.

Omaehtoista koiranpennun liikuntaa

Koiranpennun liikunnan määrään vaikuttavat mm. kasvun nopeus, pennun rakenne sekä kudostyyppi. Korkeuskasvu on yleensä runsainta 4–6 kuukauden iässä. Muuta luustoa heikommat kasvulevyt sulkeutuvat pennun koosta riippuen noin vuoden ikään mennessä, jättirotuisilla jopa vasta 18 kuukauden iässä. Löysäkudoksisella ja suuriluisella pennulla kehonhallinta on heikompaa ja motoriset taidot kehittyvät hitaasti, mikä tulee ottaa huomioon koiranpennun liikunnassa. 4–6 kk pennun lenkitys on arkiliikuntaa kaikissa askellajeissa. Käynti harjoittaa pennun keskittymiskykyä ja malttia, ravi aktivoi kehoa tasapuolisesti. Sekä käynti että ravi ovat hyväksi nivelien liikkuvuudelle. Alle 5 kk pennun lenkitys on metsästyslain puitteissa sallittua vapaana taajaman ulkopuolella maalis-elokuussa. Yksityisalueilla tarvitaan kuitenkin maanomistajan lupa.

Ortopedit suosittelevat vapaata ja omaehtoista koiranpennun lenkitystä hyvällä alustalla pennun oman jaksamisen mukaan. Koiranpennun lenkin pituus ei ole tarkkaan määritelty. Mikäli koiran kanssa on aikuisena suunniteltu aktiivista harrastamista tai useiden tuntien juoksemista yhtäjaksoisesti, koiranpennun lenkityksessä on hyvä huomioida tämä ja aloittaa liikkuminen asteittain. Kudos muuttuu rasitustavan mukaan.
Tutkimusten mukaan koiranpennun liikunta voi vaikuttaa lonkkaniveldysplasian kehittymiseen: lonkkaniveldysplasiaa on todettu vähemmän koirilla, joilla on suuri lihasmassa lantion alueella ja enemmän koirilla, jotka kulkivat päivittäin portaissa alle 3 kuukauden ikäisenä. Kannattaa kiinnittää siis erityistä huomiota siihen, että alle 3 kk pennun lenkitys tapahtuu pääosin pehmeällä alustalla ja pentu kannetaan portaissa.

Mikäli pennun laumassa on aikuisia koiria, laumassa liikkuminen ei välttämättä ole omaehtoista liikuntaa: jos aikuiset koirat juoksevat, pentu yrittää pysyä mukana ja ylittää omat rajansa. Muista koiranpennun ulkoilutuksessa myös alkuverryttely ennen vapaaksi päästämistä sekä riittävän pitkät palautumisajat. Pennun voi ottaa mukaan pidemmillekin ulkoiluille, jos pentu ei kulje yhtäjaksoisesti kovin pitkiä matkoja, 10-20 minuuttia kerrallaan voi olla pennulle riittävä aika, tarkkaile pennun jaksamista. Kuljetusreppu tai kantolaukku ovat käteviä pennun kantamiseen ja lepotaukojen pitämisen. Jos pentu turhautuu lenkillä tai menee ylikiihtyneeseen tilaan, lenkki on todennäköisesti ollut liian pitkä ja pentu on väsynyt. Fyysisen rasituksen lisäksi pentua kuormittavat ympäristön ärsykkeet. Pennulle on hyvä antaa aikaa tutustua ympäristöön omaan tahtiinsa ja tukea pentua uusissa tilanteissa.

Koiranpennun ulkoilutus hihnassa

Koiranpentu ei osaa vielä kulkea taluttimessa ja vetämättä hihnassa kulkemista tulee harjoitella säännöllisesti pieniä hetkiä kerrallaan. Jos koiranpentu vetää hihnassa, etuosan lihakset jännittyvät ja voivat aiheuttaa liikerajoitusta etujaloissa – vetämättä kulkeminen on tärkeää koiran lihastasapainolle. Vetäminen yleensä vähenee, kun koiran motivaatiosta huolehditaan ja harjoituksia kertyy. Muista myös oikeanlaiset varusteet: hyvin istuvat ja säädettävät Y-valjaat ovat hyvät pentuvaljaat, sillä ne eivät rajoita liikkeitä ja ovat turvallisimmat, jos pentu ryntää äkillisesti hihnassa. Kannusta pentua palkitsemalla pysymään lähelläsi ja palkitse luoksetuloja tiheästi. Voit esimerkiksi pysähtyä, jos hihna kiristyy: vain löysällä hihnalla pääsee eteenpäin. Opeta pentu ohittamaan toiset koirat ja muut vastaantulijat, esimerkiksi kontakti sinuun vihjesanasta on käytännöllinen niin ohituksissa kuin monissa arjen asioissa. Jokaisen aikuisen koiran perustaitoihin kuuluu osata ohittaa rauhallisesti koiran elinympäristössä vastaan tulevia asioita, kuten polkupyöriä, juoksijoita, kävelijöitä, autoja ja toisia koiria.

Koiranpennun kehonhallinta

Pentuaikana valmistellaan koiraa sen tulevaan aikuiselämään ja pentua on hyvä alkaa aktivoida fyysisesti suhteellisen aikaisin. Jo pikkupennun kanssa voi harjoitella erilaisilla alustoilla kulkemista sekä kehonhallintaa, se parantaa keskittymiskykyä ja auttaa pentua hahmottamaan neljä jalkaansa. Pennun kanssa voi tehdä kavalettiharjoituksia: pentua kävelytetään hitaasti taluttimessa matalien rimojen yli suoralla uralla muutama minuutti kerrallaan. Sopiva rimankorkeus on puolet pennun kintereen korkeudesta.

Pentua voi myös kannustaa kulkemaan esim. tasapainotyynyjen tai liukumattomien matalien laatikoiden päälle ja alas hitaasti. Tässä on avuksi kosketuskeppi, sillä pelkkä houkuttelu voi heikentää koiran keskittymistä kehonhallintaan. Opeta ensin kosketuskeppiin koskeminen nenällä sekä kesto siihen, ennen kuin liität sen kehonhallintaharjoitukseen. Kosketuskeppi on monipuolinen apuväline, sen avulla koiralle voi opettaa niin perustaitoja kuin vaativampia tehtäviä.

Leikkiminen kehittää pennun lihaksistoa

Samankokoisten pentujen leikkiminen turvallisella alustalla kehittää nopeutta, voimaa ja ketteryyttä. Maltti kannattaa pitää mukana: jo muutaman minuutin leikkihetki voi olla riittävä, rajuja kontaktileikkejä ja törmäilyjä tulee välttää. Pentu on hyvä ottaa rauhoittumaan, kun leikki on vielä vastavuoroista eikä kukaan jää alakynteen. Ole leikeissä harkitsevamman pennun tukeva ja turvana.

Pienenkin pennun kanssa voi kohtuullisesti leikkiä vetoleikkejä tukevalla alustalla. Huolehdi, että kaikki pennun jalat pysyvät maassa, selkälinja melko tasaisena ja pää suhteellisen alhaalla. Ohjaajan olisi hyvä pysyä passiivisempana osapuolena ja pentu voi itse retuuttaa vetolelua. Vetolelut joustavalla varrella antavat ergonomisuutta ja pehmeään karva- tai moppiosaan pennun on mukava tarttua. Ohjaajan kanssa leikkiminen kehittää lihasten ja yhteistyön lisäksi viretilan hallintaa ja samalla ohjaaja oppii pennusta, milloin leikki on syytä vaihtaa rauhoittumisen harjoitteluun. Liiallinen leikkiminen ja kiihtyminen voi johtaa stressikäyttäytymiseen, mikä näkyy äänen ja hampaiden käyttämisenä.

Heittoleikeissä tulee olla maltillinen, sillä voimakkaat vartalonkierrot voivat olla haitallisia. Kuono kannattaa olla menosuuntaan, kun pentu lähtee heitetyn esineen perään. Voit pitää pentua pannasta tai valjaista tai ohjata pennun kiertämään selkäsi takaa, jotta kulkulinja pysyy turvallisena.

Nuoren koiran liikunta

Kasvulevyjen sulkeuduttua koiran kanssa voi esimerkiksi alkaa hölkkäämään noin 15-30 min. kerrallaan muutaman kerran viikossa. Kesto ja intensiteetti on hyvä muistaa pitää maltillisena, sillä lihaksisto kehittyy hitaasti. Takajalkojen lihakset vahvistuvat ensin ja selän sekä etuosan lihaksisto kehittyy myöhemmin.